26. maaliskuuta 2010

Se oli lapsuuteni ystävä, tuijotin sitä innostuneena.
Löysin sen uudelleen ja tajusin kuinka hupaisan hyvä se olikaan.
Mistähän voisi olla kyse?
Siinä on taskukokoisia aina mukana olevia otuksia.Taskumonstereita.
Otuksen voi löytää metsästä ruohikosta, merestä, puusta, yms.
Otuksen voi napata pieneen (siihen aikaan) punavalkoiseen palloon.
Annan vinkin, tarina kertoo nuoresta pojasta joka haluaa kerätä ne kaikki?
Nuoren pojan paras ystävä otus on pieni söpö sähköhiiri.
Keksitkö?
Aivan se on P-o-k-é-m-o-n! :p

Tässä vielä se kaikkien aikojen ensimmäinen tunnari:
Mä tunnen sen jo kasvavan,
voiman sisälläin,
uuden haasteen toteutan,
ja teen sen pystypäin!
Takaa vuortenhuippujen,
etsin aina vaan,
ja Pokémonin jokaisen,
mä opin tuntemaaaaaaan~!

Pokémon,
omakseni saan!
Usko vaan,
me yhdessä voitetaan,
Pokémon!
Oot mun ystäväin,
olet aina vierelläin

Pokémon,
omakseni saan,
kun uskaltaa,
niin rohkeus palkan saa,
toinen toistaan opettaa,
Poooookémooooon~

Omakseni saan,
Omakseni saan,
Pokémon!

Siinä vielä muistutuksena jos joltain on sävel unohtunut :D



19. maaliskuuta 2010

Inspiraatio hukassa
Mistä sen löytäisin? Miten sen saisin?
Kivenkolosta, huoneen nurkasta?
Mihin se onkaan livistänyt?
Livennyt käsistäni niin kuin liukas ongenvarsi..
Tai yhtä vikkelästi virrannut niin kuin joki virtaa kohti koskea?
Olisiko kenties hukkunut järven tyveneen?
En nyt sitä löydä vaikka yritän, se jumittaa jykevänä kuin vuori paikallaan.
Mistä inspiraationi kipinän taas löytäisin?
Ehkäpä sen jostain taas löydän, ehkä se tulee vastaani kuin ihmiset Helsingin ruuhkaisella kadulla.